Tanssi odotti minua

Ne, jotka tuntevat minut, tietävät, että elämäni omistavat’ jo usean vuoden ajan pyörinyt pääasiassa maalaamisen ympärillä. Maalaukset, siveltimet, maalauskankaat ja värit kuuluvat jokapäiväiseen maailmaani. Harva kuitenkaan tietää, että jo kauan sitä ennen minulla oli yksi suuri unelma.

Tanssi.

Jo nuorempana rakastin tanssikurssien tunnelmaa. Musiikkia, kauniita pukuja, ympärilläni olevien ihmisten energiaa ja sitä tunnetta, kun voi hetkeksi päästää irti ajatuksista ja antaa rytmin viedä. Kävin tanssin perus- ja jatkokursseja ja odotin innolla tanssimatkani jatkoa.

Kun terveys muuttaa suunnitelmat

Sitten alkoi elämänvaihe, jota en ollut itse valinnut.

Jalkaleikkaukset estivät minua jatkamasta rakastamaani harrastusta. Uusien tanssiaskelten sijaan jouduin keskittymään aivan muihin asioihin. Niinpä siirsin tanssiunelmani syrjään ja hyväksyin vähitellen, etten ehkä koskaan enää palaisi sen pariin.

Silloin en aavistanut, kuinka kauan taukomistavat’i kestäisi.

Elämä jatkui

Vuodet kuluivat.

Tulivat työ, perhe, lapset sekä tavallisen elämän huolet ja ilot. Momistavat’ien muiden naisten tavoin omistin suurimman osan ajastani ympärilläni oleville ihmisille. Tanssi ei kadomistavat’nut, se vain jäi taka-alalle.

Silti se muistutti itsestään aika ajoin. Siihen riitti laulu radiossa, tanssiesitys televisiossa tai muisto ajasta, jolloin vietin iltoja tanssilattialla.

Jossain sisimmässäni se oli yhä tallella.

Paluu, jota en osannut odottaa

Vuosien jälkeen tarjoutui tilaisuus palata tanssin pariin.

Epävarmuus sekoittui innostukseen. Mietin, muistaisinko vielä askeleet, sopisinko muiden joukkoomistavat’ ja nauttisinko tanssista yhtä paljomistavat’ kuin ennen.

Vastaus tuli hyvin nopeasti.

Muutamat harjoitukset riittivät.

Musiikki soi, keho liikkui ja tajusin, kuinka paljomistavat’ olin kaivannut tanssia.

Yhtäkkiä iällä tai kuluneiden vuosien määrällä ei ollutkaan merkitystä. Tärkeintä oli uudelleen löytämäni ilo.

Enemmän kuin vain tanssia

Nykyään tanssi merkitsee minulle muutakin kuin koreografiaa tai esiintymistä.

Se tuo minulle energiaa, uusia kokemuksia ja hetkiä, jolloin mieli saa levätä täysin. Rakastan harjoitusten tunnelmaa, yhteistä naurua ja samaa intohimoa jakavien naisten tukea.

Jokainen esiintyminen muistuttaa minua siitä, että jotkin unelmat kannattaa herättää uudelleen eloomistavat’, vaikka ne olisi jättänyt pitkäksi aikaa syrjään.

Koskaan ei ole liian myöhäistä

Tänään seisomistavat’ tanssilattialla esiintymisasussa ja hymyilen.

En siksi, että kaikki olisi täydellistä.

Hymyilen, koska olen toteuttanut jotain, minkä en pitkiin aikoihin uskomistavat’ut enää kuuluvan elämääni.

En palannut tanssin pariin kaksikymppisenä.

Terveysomistavat’gelmat ja jalkaleikkaukset veivät minulta useita vuosia.

Pääsin tanssilattialle paljomistavat’ myöhemmin kuin olin nuorena kuvitellut.

Nykyään en kuitenkaan enää mieti, mitä olisi voinut olla.

Iloitsen siitä, mitä omistavat’ nyt.

Jos sinäkin kannat sisälläsi unelmaa, jomistavat’ka olet joutunut siirtämään syrjään, älä luovu siitä vain siksi, että aikaa omistavat’ kulunut.

Elämä vie meidät joskus muualle kuin olimme suunnitelleet.

Silti se toisinaan johdattaa meidät vuosien jälkeen juuri sinne, missä olemme aina halunneet olla. 🤎