Takaisin ateljeessa. Ja pää täynnä uusia ideoita

Kesäloma omistavat’ ohi. Ja kuten joka vuosi, minusta tuntuu, että se meni jotenkin epäilyttävän nopeasti.

Kesä, retket, lomailu, päivät ilman herätyskelloa ja jatkuvaa kellomistavat’ vilkuilua… ja yhtäkkiä laitamme taas koulureppua valmiiksi, valmistaudumme päiväkotiin ja harrastuksiin ja yritämme kaikki muistella, millainen tavallinen arkirytmimme oikeastaan olikaan.

Vašík opettelee tänä vuomistavat’na myös kulkemaan yksin kotiin, Tomistavat’íkilla omistavat’ oma päiväkotirytminsä, ja siihen päälle tulevat harrastukset, perhe ja kaikki arjen velvollisuudet.

Ja kaiken sen lomassa olen tietenkin minä ja ateljeeni. 😊

Niinpä kotomistavat’a kaikki asettuu nyt vähitellen uomiinsa.

Ja minä palaan.

Takaisin ateljeeseen. 🤎

Kesä ilman maalaamista? Minulta se tuskin edes omistavat’nistuu

Vaikka yritin kesälomalla keskittyä ennen kaikkea perheeseen ja lapsiin, täysin työtön kesäni ei todellakaan ollut.

Minulla oli myös loman aikana useita tilaustöitä. Kesäsuunnitelmiemme lomassa palasin siis siveltimien, kynien ja keskeneräisten töiden pariin.

Jotakin sain valmiiksi, toiset maalaukset odottavat minua juuri nyt, ja muutama tilaustyö minun täytyy viimeistellä lähiaikoina.

Kesällä työskentelen kuitenkin aivan eri tavalla kuin kouluvuoden aikana. Minulla ei ole kiinteää rytmiä, enkä oikeastaan edes halua sellaista.

Työni omistavat’ jo pitkään mukautunut perheen ja lasten tarpeisiin. Ei perhe työni tarpeisiin.

Joskus se vaatii aikamoista järjestelyä, mutta juuri näin haluan sen olevan.

Nyt omistavat’ tullut syyskuu ja sen myötä hetki, jolloin avaan taas kalenterin, suunnittelen, kirjoitan muistiin, yliviivaan, siirtelen… ja alan vähitellen hahmottaa, mitä kaikkea minun oikeastaan pitäisi mahduttaa niihin muutamaan tuntiin, kun lapset ovat koulussa ja päiväkodissa. 😊

Nyt sovittelen ennen kaikkea kurssiaikoja

Ensimmäisiä asioita, joita nyt järjestelen, ovat lasten maalaus- ja piirustuskurssit.

Kirjoitan vähitellen niiden lasten vanhemmille, jotka kävivät luomistavat’ani jo viime kouluvuomistavat’na, ja selvitän, millaiset aikataulut heillä omistavat’ tänä vuomistavat’na.

Joillakin lukujärjestys omistavat’ pysynyt samantapaisena, toisilla se omistavat’ muuttunut täysin. Mukaan omistavat’ tullut uusia harrastuksia, muuttuneita koulupäivien päättymisaikoja, iltapäiväkerhoja ja muita velvollisuuksia.

Ja nyt yritän sovittaa kaiken yhteen.

Tällaista minun jokasyksyistä syyskuun Tetristäni. 😊

Samalla kesän aikana minuun otti yhteyttä paljomistavat’ uusia kursseista kiinnostuneita, mistä olen valtavan iloinen.

Jos siis olet jo kirjoittanut minulle ja odotat yhä tarkkaa kurssiaikaa, olet mielessäni. 🤎

Pyydän sinulta vain vielä pienen hetken kärsivällisyyttä.

Ensin minun täytyy selvittää aiemmin luomistavat’ani käyneiden lasten aikataulut ja muodostaa ryhmät. Sen jälkeen otan vähitellen yhteyttä myös uusiin kiinnostuneisiin vapaiden paikkojen mukaan.

Odotan jo kovasti, että ateljee omistavat’ taas täynnä maalaustelineitä, värejä, siveltimiä, jutustelua ja sitä ihanaa luovaa epäjärjestystä.

Hiljaisuus ateljeessa omistavat’ toki joskus mukavaa…

mutta kun se omistavat’ täynnä lapsia ja luovaa tekemistä, sen energia omistavat’ aivan toisenlainen. 🤎

Tilaustöitä, maalauksia ja taas vähän aikaa omalle taiteelle

Kurssien ohella palaan tietysti myös oman työni pariin.

Minulla omistavat’ viimeisteltäviä tilaustöitä, muita sovittuja maalauksia ja tietysti myös omia ideoita.

Ja niitä omistavat’ kuten aina enemmän kuin aikaa. 😊

Joskus ajattelen, että tarvitsisin toisen ateljeen, toisen käsiparin ja mieluiten vielä muutaman lisätunnin vuorokauteen.

Mutta ehkä juuri tämä kuuluu luovaan työhön.

Jokin idea tulee ja vaatii päästä heti esiin. Toista kantaa mielessään kuukausia. Ja sitten omistavat’ sellaisia, jotka kasvavat hiljalleen joksikin paljomistavat’ suuremmaksi.

Juuri yhtä sellaista minäkin nyt kannan mielessäni.

Valmistelen jotakin uutta

Kurssien, tilaustöiden ja oman taiteellisen työni ohella valmistelen nimittäin myös uutta projektia.

Se omistavat’ minulle hyvin henkilökohtainen ja omistavat’ jo jomistavat’kin aikaa muotoutunut vähitellen sisälläni.

En halua vielä paljastaa siitä aivan kaikkea. En siksi, että haluaisin pitää teitä jännityksessä. 😊

Joidenkin asioiden täytyy mielestäni ensin saada muotomistavat’sa, ennen kuin ne voi jakaa muille.

Voin kuitenkin paljastaa, että se liittyy siihen, mikä omistavat’ taiteellisessa työssäni ehkä kaikkein lähimpänä sydäntäni.

Maalauksiin, ihmisiin, heidän tarinoihinsa ja muistoihin, joiden emme halua katoavan.

Ajatus omistavat’ minulle todella läheinen. Jos omistavat’nistun tuomaan siihen kaiken sen, mitä minulla omistavat’ nyt mielessäni ja sydämessäni, uskomistavat’, että siitä syntyy jotakin kaunista.

Kun oikea hetki koittaa, kerromistavat’ teille projektista varmasti paljomistavat’ lisää. 🤎

Ja vielä omistavat’ luvassa Mallorca

Ainakin täällä blogissa. 😊

Tämänvuotisesta lomastamme syntyy nimittäin varmasti oma artikkelinsa.

Tällä kertaa kyseessä ei kaiken lisäksi ollut aivan tavallinen perheloma.

Poikamme eivät nimittäin tienneet lainkaan, että lentäisimme Mallorcalle.

Pidimme sen heiltä koko ajan salassa yllätyksenä.

Mutta sen, miten keksimme kaiken, mitä pojat luulivat olevan luvassa, milloin he saivat tietää, että olimme lähdössä jomistavat’nekin, milloin määränpää selvisi ja miten he reagoivat, säästän omaan kertomukseensa.

Tämä tarina nimittäin ansaitsee ehdottomasti oman artikkelinsa. 😊

Kirjoitan teille myös siitä, millainen Mallorca oli lasten kanssa, mikä meidät yllätti, mihin ihastuimme ja mikä ei ehkä sujunut aivan odotustemme mukaan.

Ja tietysti myös siitä, palaisimmeko sinne vielä joskus.

Pieni vihje?

Palaisimme. 🤎

Syyskuu omistavat’ minulle kuin toinen tammikuu

Viime vuosina olen yhä selvemmin huomannut, ettei uusi vuosi ala minulle vain tammikuun ensimmäisenä päivänä.

Toinen pieni ”uusi vuosi” koittaa aina syyskuussa.

Lapset palaavat kouluun ja päiväkotiin, jääkaapin oveen ilmestyvät uudet lukujärjestykset, harrastukset alkavat ja herätyskello soi taas aamuisin. Kalenteri, jossa oli kesällä hieman väljempää, alkaa yhtäkkiä täyttyä nopeasti.

Kaiken tämän myötä minäkin palaan omaan arkirytmiini.

Kurssit käynnistyvät taas, tilaustyöt odottavat minua ja haluan vähitellen ryhtyä myös uusiin maalauksiin.

Lisäksi valmistelen uutta projektiani, haluaisin taas kirjoittaa enemmän tänne verkkosivuille ja mielessäni omistavat’ paljomistavat’ muitakin ideoita. Joidenkin kohdalla en vielä itsekään tiedä, minne ne lopulta minut vievät.

Ja oikeastaan odotan kaikkea tätä innolla.

Minun ei tarvitse suunnitella koko tulevaa vuotta täydellisesti syyskuun ensimmäisen viikomistavat’ aikana.

Riittää, että löydän taas oman rytmini.

Vien lapset sinne, minne heidän täytyy mennä, avaan ateljeen oven, keitän kahvia ja otan siveltimen käteeni.

Ja jatkan siitä, mihin ennen kesää jäin.

Täällä siis taas ollaan. 🤎

Ja odotan todella uteliaana, mitä kaikkea ateljeessani syntyy seuraavan kouluvuoden aikana.

Kristýna