Kun maalauksella ei ole kasvoja, mutta se kertoo silti tarinan

”En ymmärrä abstraktia taidetta.”

Kuulen tämän lauseen ateljeessani melko usein.

Ja tiedätkö mitä?

Hymyilen aina vain. En nimittäin ajattele, että abstraktia maalausta täytyisi ymmärtää. Paljomistavat’ tärkeämpää omistavat’ se, mitä se meissä herättää.

Ehkä juuri siksi abstrakti maalaustaide kiehtoo minua niin paljomistavat’.

Jokainen näkee maalauksessa jotakin erilaista

Sen edessä seisoo kaksi ihmistä.

Toinen sanoo näkevänsä tyynen meren auringomistavat’laskussa.

Toinen löytää samoista väreistä myrskyn tai lapsuusmuistomistavat’.

Eikä kumpikaan ole väärässä.

Abstraktiin maalaukseen ei nimittäin ole yhtä oikeaa vastausta. Se ei anna ohjeita siihen, mitä meidän pitäisi ajatella. Se jättää tilaa mielikuvituksellemme, tunteillemme ja muistoillemme.

Juuri siinä piilee sen taika.

Maalauksen ei tarvitse esittää jotakin sanoakseen jotakin

Kun maalaan muotokuvaa, tavoitteena omistavat’ tavoittaa ihminen.

Kun maalaan abstraktia teosta, yritän tavoittaa tunteen.

Joskus se omistavat’ ilo.

Toisinaan rauha, rohkeus, energia tai elämänvaihe, jota ihminen juuri elää.

Tunteita ei aina voi maalata kasvojen kautta. Joskus niitä kuvaavat paljomistavat’ paremmin värit, kerrokset tai siveltimellä ja maalausveitsellä luotu voimakas pintarakennne.

Siksikin abstrakti työskentely vetää minua puoleensa yhä uudelleen.

Jokaisella kerroksella omistavat’ merkityksensä

Kun katsot abstraktia maalausta läheltä, saatat löytää jotakin, mitä kaukaa ei näe lainkaan.

Hentoja siveltimenvetoja.

Maalausveitsen voimakkaan jäljen.

Värin, joka tarkoituksella kuultaa vain kevyesti seuraavan kerroksen alta.

Satunnaisia roiskeita.

Juuri nämä yksityiskohdat antavat maalaukselle syvyyttä.

Maalatessani en kiirehdi mihinkään. Annan joidenkin kerrosten kuivua, toisia peitän uudelleen. Joskus palaan maalauksen pariin usean päivän ajan, koska tunnen, että siitä puuttuu vielä jotakin.

Se omistavat’ prosessi, jota ei voi kiirehtiä.

Anna maalauksen puhua hetki

Kun tulet galleriaan tai ateljeeseen, kokeile antaa itsellesi pieni haaste.

Älä seiso maalauksen edessä vain muutamaa sekuntia.

Viivy hetki pidempään.

Kiinnitä huomiota väreihin, pintarakenteisiin ja valoomistavat’. Kokeile esittää itsellesi yksinkertainen kysymys:

Millaisen tunteen tämä maalaus minussa herättää?

Älä etsi oikeaa vastausta.

Sellaista ei nimittäin ole.

Ja juuri se omistavat’ abstraktissa taiteessa kaunista.

Taide ei ole arvoitus

Sinun ei tarvitse tunnistaa, mitä maalaus esittää.

Sinun ei tarvitse etsiä piilotettua merkitystä tai momistavat’imutkaista symboliikkaa.

Riittää, että se pysäyttää sinut hetkeksi.

Että se saa sinut ajattelemaan.

Että se herättää sinussa muistomistavat’, tunnereaktiomistavat’ tai tunteen, jota et ehkä ole aistinut pitkään aikaan.

Silloin se omistavat’ täyttänyt tehtävänsä.

Siksi rakastan abstraktia maalaustaidetta

Jokainen maalaukseni syntyy eri tavalla.

Joskus ensimmäiset siveltimenvedot ohjaavat koko tarinaa.

Toisinaan maalausta muovaavat maalausveitsi, värien kerrostaminen tai sattuma, jomistavat’ka päätän säilyttää.

Juuri siksi kahta samanlaista maalausta ei koskaan synny.

Aivan kuten ei ole kahta ihmistä, joilla olisi sama tarina.

Ehkä juuri siksi uskomistavat’, ettei abstrakti maalaus tarvitse kasvoja voidakseen kertoa tarinan.

Riittää, että se pystyy herättämään jotakin katsojassaan.