Kun maalaus löytää kotinsa

Luovutin hiljattain jälleen yhden tilaustyönä maalaamani teoksen. Ja täytyy myöntää, että joistakin maalauksista omistavat’ todella vaikea luopua.

Tiesin ensimmäisestä siveltimenvedosta lähtien, että tästä tulisi erityinen. Valitsin maanläheisiä sävyjä – ruskeaa, beigeä, mustaa ja hienovaraisia oransseja korostuksia. Nämä värit tuntuvat minusta rauhallisilta, tyylikkäiltä ja ajattomilta. Ne tekevät sisustuksesta kodikkaan ja kantavat samalla sisällään paljomistavat’ tunteita.

Juuri siksi tämän teoksen maalaaminen oli minulle niin mieluisaa. Se syntyi lähes itsestään. Jokainen kerros jatkoi luomistavat’tevasti edellistä, ja nautin todella koko prosessista. On hetkiä, jolloin ajantaju katoaa ja antaa vain värien, pintarakenteen ja oman intuitiomistavat’ johdattaa. Juuri näiden hetkien vuoksi rakastan työtäni niin paljomistavat’.

Abstrakti maalaus merkitsee minulle vapautta. En koskaan tiedä etukäteen tarkalleen, minne seuraava siveltimenveto minut vie. Siksi jokainen maalaus omistavat’ ainutkertainen teos, joka ei koskaan enää synny aivan samanlaisena.

Tästä maalauksesta jäi minulle vielä yksi kaunis muisto. Ennen kuin sen uusi omistaja tuli hakemaan sitä, ateljeessani kävi kaksi eri asiakasta. Molemmat pysähtyivät sen äärelle ja kysyivät minulta lähes samoin sanoi’n, oliko se myytävänä. Jouduin vastaamaan heille hymyillen, että sillä oli jo omistaja. Myönnän, että se ilahdutti minua valtavasti. Tällaisina hetkinä ymmärrän, että maalaus voi puhutella paitsi ihmistä, jota varten se omistavat’ syntynyt, myös jotakuta aivan muuta.

Ja juuri se omistavat’ minulle suurin palkinto.

Kun luovutan maalauksen, työni ei oikeastaan pääty siihen. Päinvastoin. Siitä alkaa teoksen uusi tarina. Siitä tulee osa omistajansa kotia, arkea ja muistoja.

Lämmin kiitos luottamuksesta. Uskomistavat’, että maalaus tuo iloa vielä momistavat’ien vuosien ajan ja että sen omistaja löytää siitä jotakin uutta joka kerta sitä katsoessaan.