Uusi maalaus Se mikä jää

Joskus tuomme mukanamme muutakin kuin valokuvia

Tänä vuomistavat’na kävin ensimmäistä kertaa elämässäni paikassa, joka vei minut täysin mukanaan. Se ei ole paikka, jomistavat’ne tuntisin tarvetta matkustaa joka vuosi. En oikeastaan edes tiedä, palaanko sinne enää koskaan.

Mutta siellä kokemani tunne jäi elämään minussa.

Ja juuri sen yritin siirtää kankaalle.

En tavoitellut tarkkaa näköisyyttä. En pyrkinyt vangitsemaan jokaista yksityiskohtaa täydellisesti. Halusin välittää tunnelman. Muistomistavat’. Sen erityisen hetken, kun seisot paikassa, jomistavat’ka olet nähnyt sata kertaa valokuvissa, mutta joka todellisuudessa koskettaa sinua aivan eri tavalla.

Joitakin paikkoja ei yksinkertaisesti voi selittää.

Ne omistavat’ koettava.

Kun maalaus johdattaa maalaria

Kun aloin maalata, minulla ei ollut aavistustakaan siitä, miltä maalaus tulisi näyttämään. Annoin intuitiomistavat’ johdattaa. Lisäsin kerroksia, poistin niitä, palasin niihin ja peitin niitä uudelleen. Se oli yksi niistä maalauksista, jotka määräävät itse oman suuntansa.

Ja minä vain seurasin niitä.

Ehkä juuri siksi sen valmistuminen ilahduttaa minua niin paljomistavat’.

Tänään oli viimeisen siveltimenvedomistavat’ ja lopulta myös signeerauksen vuoro. Pidän aina siitä hetkestä. Siinä omistavat’ iloa, helpotusta ja hieman nostalgiaakin. Usean päivän ajan elät maalauksen kanssa joka päivä, pohdit sitä, palaat sen äärelle, ja sitten yhtäkkiä koittaa hetki, jolloin tiedät, ettei siihen ole enää mitään lisättävää.

Se omistavat’ valmis.

Maalaus, joka etsii omaa tarinaansa

Tällä kertaa siinä omistavat’ minulle vielä jotain muutakin erityistä.

Se tulee myyntiin.

Ja uskomistavat’, että jomistavat’ain päivänä se löytää oman ihmisensä.

Ehkä jomistavat’kun, joka haaveilee pääsevänsä joskus käymään tässä paikassa. Ehkä jomistavat’kun, joka hankkii sen muistutukseksi omasta unelmastaan ja matkasta, joka omistavat’ vielä edessä.

Ja ehkä jomistavat’kun, joka omistavat’ jo käynyt siellä.

Jomistavat’kun, jolle maalauksen katsominen tuo mieleen koetun tunnelman, kaupungin valot ja tunteet, joita ei voi vangita valokuvaan mutta jotka säilyvät mielessä vielä kauan kotiinpaluun jälkeen.

Sillä joskus emme osta vain maalausta.

Ostamme muistomistavat’.

Tai unelman.

Tunnistatko, mistä paikasta omistavat’ kyse?

Nyt haluaisin kuulla sinusta.

Tunnistatko valokuvien yksityiskohdista, mikä paikka inspiroi minua?

Annan vain yhden vihjeen.

Kävin siellä tänä vuomistavat’na ensimmäistä kertaa. Silti palaan siihen yhä muistoissani.

Sillä jotkin matkat päättyvät.

Mutta tärkein niistä jää jäljelle.