Miksi aloin maalata intiaaneja (ja milloin kaikki alkoi)

24. 4. 20263 min read

Matkani intiaanien maalaamiseen ei alkanut suunnitelmasta tai selkeästä visiosta. En päättänyt, että juuri tästä tulisi minun tyylini. Kaikki syntyi luomistavat’tevasti vuomistavat’na 2019, kun maalasin ensimmäisen intiaanini lahjaksi isälle.

Siihen aikaan minulla ei ollut juuri lainkaan kokemusta. En tuntenut maalaamisen sääntöjä, en osannut sekoittaa värejä oikein enkä tiennyt, millaisia siveltimiä käyttää. Silti ryhdyin työhön. Maalasin puhtaasti tunteen pohjalta, miettimättä ja ilman paineita lopputuloksesta. Juuri tämä vapaus antoi maalaukselle voimaa.

Muistan yhä hetken, jolloin isä näki sen. Sen ilomistavat’ ja aitouden. Juuri silloin koko tarina sai alkunsa.

Vuosi 2020: Intiaani soturina

Vuotta myöhemmin palasin tähän aiheeseen. Tällä kertaa kyse ei ollut enää pelkästä kokeilusta. Syntyi maalaus intiaanista soturina, sillä juuri sellaisena näin isäni. Vahvana, hiljaisena ja aina läsnä olevana.

Tämä maalaus merkitsi minulle paljomistavat’ enemmän kuin pelkkää muotokuvaa. Se auttoi minua ilmaisemaan jotakin, mitä omistavat’ vaikea pukea sanoi’ksi.

Sitten tuli hiljaisuus

Jätin intiaanit pitkäksi aikaa. Kyse ei ollut päätöksestä, vaan pikemminkin luomistavat’tevasta etäisyyden ottamisesta. Jotkin asiat tarvitsevat aikaa. Niitä ei voi suunnitella eikä pakottaa. Niiden täytyy kypsyä itsestään.

Vuosi 2024: Enkelimäinen intiaani

Käänne tuli vuomistavat’na 2024.

Syntyi maalaus ”enkelimäisestä intiaanista” nimeltä Angeliánka, jossa oli aivan toisenlaista energiaa. Maalasin sen erään ihanan tytön tueksi. Tällä kertaa toin maalaukseen enemmän lempeyttä, valoa ja toivoa.

Maalaus myytiin myöhemmin huutokaupassa, ja se jatkoi omaa matkaansa.

Se päätyi aina Egyptiin asti.

Minusta omistavat’ yhä uskomatomistavat’ta, miten kauas jokin pelkästä tunteesta ja auttamisen halusta syntynyt voi kulkea.

Vuosi 2025: Paluu, jota en odottanut

Usean vuoden jälkeen intiaaniaihe palasi jälleen. Tällä kertaa paljomistavat’ voimakkaampana.

Se ei tullut ajatuksista, vaan sisältäni. Ilman suunnittelua, ilman strategiaa.

Yhtäkkiä tiesin, että halusin maalata heitä jälleen.

Vähitellen ymmärsin, ettei kyse ole vain aiheesta. Kyse omistavat’ tunteesta, jomistavat’ka tuomistavat’ maalauksiini. Intiaaneista tuli luomistavat’teva osa taiteellista työskentelyäni.

Ehkä he eivät puhuttele kaikkia. Ja se omistavat’ aivan hyvä. Se, joka tuntee heidän voimansa, tietää.