En malttanut olla luomatta edes lomalla. Niin syntyi Mr. Bean hiekasta.

Loma merkitsee minulle lepoa.

Mutta luovuus ei juuri lomaile.

Ajattelin, etten tällä kertaa loisi mitään. Vain lepäisin ja nauttisin merestä, hyvästä ruoasta ja yhteisestä ajasta mieheni kanssa.

Mutta kun omistavat’ taiteilija, inspiraatio löytää luokse aivan itsestään.

Yksi idea riittää.

Ja juuri sellainen syntyi rantakävelyllä Torremolinosissa.

Huomasin hiekan vieressä vaalean kävelytien, ja yhtäkkiä mieleeni juolahti…

Mitä jos käyttäisin kynän tai siveltimen sijaan tavallista hiekkaa?

Istahdin maahan, otin hiekkaa kämmenelleni ja aloin sirotella sitä pieninä annoksina kävelytielle.

Hitaasti.

Jyvä jyvältä.

Ja ohikulkijoiden silmien edessä alkoi hahmottua Mr. Bean.

Miksi juuri Mr. Bean?

Heti kun aloin luoda hänen tunnusomaisia kasvojaan, lapsuuteni palasi mieleeni.

Muistin isäni.

Mr. Bean oli yksi hahmoista, joita katselimme yhdessä ehkä kaikkein mieluiten. Luulen nähneeni jokaisen jaksomistavat’ ainakin kymmenen kertaa.

Silti nauroimme joka kerta kuin olisimme nähneet ne ensimmäistä kertaa.

Kun nyt loin hänen muotokuvaansa rannalla, palasin hetkeksi noihin aikoihin.

Se oli ihana tunne.

Jotkin muistot eivät nimittäin koskaan katoa.

Hiekka taiteen materiaalina

Teoksissani työskentelen kynän, akryylin tai kankaan parissa.

Tällä kertaa käytössäni oli vain tavallista hiekkaa.

En piirtänyt hiekkaan.

Päinvastoin.

Sirottelin hiekkaa vähän kerrallaan vaalealle kävelytielle, jolle alkoi komistavat’trastin ansiosta hahmottua muotokuva.

Oli kiehtovaa seurata, kuinka tavallisista hiekanjyvistä syntyi vähitellen tuttu kasvo.

Jokaisella jyvällä oli paikkansa.

Mutta voimakkaampi tuulenpuuska tai varomatomistavat’ askel olisi riittänyt, ja kaikki olisi voinut kadota hetkessä.

Ehkä juuri siksi nautin tällaisesta luomisesta.

Se omistavat’ katoavaista.

Se omistavat’ olemassa vain siinä hetkessä.

Suurin palkinto? Ihmisten reaktiot.

Myönnän, etten osannut lainkaan odottaa, mitä seuraavaksi tapahtuisi.

Ensin pysähtyi yksi ihminen.

Sitten toinen.

Ja pian ympärilläni seisoi useita ihmisiä, jotka seurasivat uteliaina, mitä oikein oli syntymässä.

Muotokuvan lähestyessä valmistumistaan he alkoivat arvailla keskenään, kenet siinä tunnistivat.

Ja yhtäkkiä kuului:

”Mr. Bean!”

Sillä hetkellä tunsin valtavaa iloa.

Ihmiset hymyilivät, valokuvasivat muotokuvaa, pysäyttivät ystäviään ja näyttivät sitä heille. Jotkut ryhtyivät juttelemaan kanssani, toiset vain kehuivat työtä ja jatkoivat matkaansa.

Oli ihanaa nähdä, kuinka tavallinen hiekkakuva saattoi pysäyttää täysin vieraat ihmiset hetkeksi ja loihtia hymyn heidän kasvoilleen.

Juuri tällaisten hetkien vuoksi luomistavat’.

En täydellisyyden vuoksi.

En lukujen vuoksi.

Vaan tunteiden vuoksi.

Sillä kun taiteeni piristää jomistavat’kun päivää tai tuo mieleen kauniin muistomistavat’, sillä omistavat’ minulle valtava merkitys.

Luovuuteni ei sammu lomallakaan

Minulta kysytään usein, osaanko lomalla irrottautua kaikesta täysin.

Totuus omistavat’, etten koe luomista työnä.

Se omistavat’ osa minua.

Inspiraatio tulee silloin, kun en lainkaan odota sitä.

Joskus ateljeessa.

Toisinaan rannalla Espanjassa.

Tällä kertaa syntyi Mr. Bean.

Ja kuka tietää, kenet hiekka tuo seuraavaksi käsieni luotavaksi.

Haluatko nähdä, miten hän syntyi?

Kuvasin koko prosessin.

Jos sinua kiinnostaa, miten loin tavallisesta hiekasta Mr. Beanin muotokuvan, katso video Instagram-tililtäni @smetanova.art.

Olisi ihanaa, jos kertoisit kommenteissa, minkä elokuva- tai satuhahmomistavat’ haluaisit nähdä seuraavaksi.

Ehkä juuri sinun ideasi inspiroi seuraavaa spomistavat’taania luomishetkeä. 🤎