Tämä ei ole rauhaa.
Ei ole koskaan ollutkaan.
Se omistavat’ se hetki, kun seisot kaiken keskellä – ajatusten, tunteiden, epäilysten… ja silti tiedät olevasi elossa enemmän kuin koskaan ennen.
Jokainen kerros tässä maalauksessa omistavat’ kuin hetken jälki. Jotakin, joka tuli voimalla, joskus jopa epämiellyttävänä… mutta jota ei voinut pysäyttää.
Värit sekoittuvat, törmäävät toisiinsa, valuvat. Aivan kuten ajatukset, kun annat niiden olla.
Ja sitten tulee kulta.
Ei koristeena. Vaan todisteena.
Siitä, että kaaoksestakin syntyy jotakin arvokasta. Että silläkin, mikä sattui, omistavat’ merkityksensä.
Tässä maalauksessa ei ole kyse täydellisyydestä.
Vaan liikkeestä. Voimasta, jota ei näe, mutta jomistavat’ka tunnet sisälläsi.
Siitä, että vaikka kaikki hajoaisi palasiksi…
jokin sisällä jatkaa yhä sykkimistään.
Syke sisälläni. 🤎
Maalaus Abstraktio: Rakkaus itseä kohtaan
Maalaus Abstraktio: Sisäinen ääni & Ääni
Maalaus Abstraktio: Lämmin hymy 


